Jooga & äitiys

18.04.2018

Indra, minun tyttäreni syntyi 29.8.2017 ja paljon on vuoden aikana muuttunut. Jos mietin mikä se on...

... niin se on uudenlaisen minän syntymä, nouseminen seuraavalle minuuden tasolle tai syklille tässä elämän kaaressa. Jos miettii päällimmäistä tunnetta sen kaiken synnytysshown jälkeen, niin se on se uskomaton voittajan fiilis, joka vallitsi mieleni,  sellainen tunne vain, että nyt olen liittynyt kaikkien maailman äitien universaaliin loputtoman rakkauden ja ylpeyden kuplaan. Nyt olen siis eri kerhossa, eri planeetalla. Se tunne välittyy niin, että kun tapaan minkä tahansa äidin, voin sisäisesti hymyillä ja potea uskomatonta yhteyttä, näkymätöntä sidettä. Ja se on mukavaa. :) Jotkut puhuvat yhteyden tai ykseyden kokemuksista universumin kanssa, joogasta (yksi sanan tulkinnasta onkin "yhteys") joskin hieman abstraktimmalla tasolla. No minulla on nyt konkreettinen esimerkki ja konkreettinen yhteys - minä kuulun äitien kerhoon ja voin moikata joka ikistä äitiä bussin lastenvaunuosastolla ja jopa vaihtaa pari sanaa ihan muuten vain, ihan vain siksi että kuulumme tähän äitien universaalikerhoon. Moikatkaa tekin, äipät! 

Suhtautuminen siis muuttui ja tuli kevyempi olo. Jotain on tehty, jotain on koettu, ja se jotain on melko suurta ellei suurinta mitä naiseus tarjoaa. Nyt eteenpäin uudella tarmolla kokemaan tätä uutta ihmeellistä tilaa - äitiyttä. Fiilis on siis hyvä ja asenne kohdallaan. Sitä voisi kuvailla kutakuinkin "Hell yeah, I did it!" - lausahduksella. Mutta mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän astuu eteen se pirun arki. Miten ei pelkästään selviytyä vaan elää täysillä, ja sen ihanan uuden äitiystilan lisäksi kokea jotakin muutakin aihetta iloon kuin oma vauva? Vaikkapa joogaa (=asanoita)? 

Odotusaikana nimittäin pidin tietoisesti lomaa myös joogasta. Halusin tehdä muuta ja pieni tauko teki hyvää.  Yhtäkkiä havahduin tässä arjen eläväisyydessä kuinka kaipaankin jo joogaan takaisin, siihen sisäiseen yhteyteen itseni kanssa, ja oman paljon viime vuonna kokeneen kehoni kanssa. Ymmärsin kuinka arvokas työkalu minulla onkaan. Miten voikin olla joku niin nerokkaasti rakennettu asanasarja kuin vanha kunnon Tridosha? Se kerta toisensa jälkeen uskollisesti ja tekijää katsomatta poistaa jumit mielestä ja kehosta. Kiitos Shri Kali, kiitos Shakta, ja kiitos Indra, että jaksoit torkkua hetken ja äitisi sen kun palautuu. 

Toinen mahtava löytöni on uusi Shri Kali Ashramissa opittu sarja Danda Flow, joka on ollut nyt olosuhteiden pakottamalle aamuvirkulle pelastus - mukavasti herättää ja lämmittää sekä vahvistaa eikä vie kovin pitkää aikaa, sillä vauva jaksaa kieriä sen verran vieressä vielä suhteellisen harmittomana. 

Miten voikin olla joku niin nerokkaasti rakennettu asanasarja kuin vanha kunnon Tridosha?

Toukokuussa olisikin tarkoitus jo palata hiukan joogaope-elämään takaisin Shaktan uudistettuihin tiloihin, siispä stay tuned, saat kohta makustella Danda Flowta ihan itse siellä Shaktalla :)