Olen syntynyt Neuvostoliitossa, ajassa jolla oli korkea moraali ja matalat palkat. Kaikilla piti olla saman verran ja samanlaista. Nauttiminen - elämästä ja omasta itsestään - oli jotenkin sopimatonta. Tietäminen kuka on ja oman jutun eteenpäin vieminen - sitäkin sopimattomampaa. Työssäkäynti ja samanlainen elämänsisältö - ruokakorista vaatetukseen - oli se mitä eniten arvostettiin. Kenenkään ei pitäisi erottua liiemmin joukosta - ei tavaralla, ei kokemuksella, ei ideologialla. 

Matkat sisään ja ulos

Vanhempani olivat Neuvostoliiton "hippejä". Neuvostoliiton hipit olivat erilaisia kuin lännen hipit vaikka kuuntelivat hekin Beatleasia (jonka levyt muuten eivät olleet mitenkään helposti saatavilla). Heille eivät perus Neuvostoliiton asettamat ihmisten käyttäytymisen rajat riittäneet, vaikka maantieteellisesti hyvin riittivätkin. Matkustimme joka kesä kuukaudeksi johonkin päin Neuvostoliittoa. Teimme mahtavia venereissuja joilla yövyimme teltassa. Nuorimmillaan olin vuoden ikäinen kun lähdimme reissuun. Mummoni vain voivotteli saattaen meidät juna-asemalle. Siitä sain reissaamisen kipinän. Lapsuus oli näiden reissujen ansioista aivan maagista ja ihmeellistä. Talvella piti käydä lääkärissä rintakehäni lämpöhoidossa kroonisen yskän vuoksi. Kesällä kaikki taudit aina hävisivät ja olimme koko perhe täynnä terveyttä ja hyvää mieltä. Veneretkillä lauloimme yhdessä, nuotiolla soitettiin kitaraa. Onneksi vanhemmat olivat edes vähän nautiskelijoita. 

Kun saavuin Suomeen 19-vuotiaana, olin erilainen vaihto-opiskelija. Kyllä me vain olimme erilaisia, ne jotka tulivat post Soviet maista. Pidimme yhtä minä, puolalainen Zhaneta ja venäläinen Aleksei, ihmeteltavaa tässä korkeatasoisessa kapitalistisessa maassa riitti. Olimme päässeet vapaiksi. Muista en tiedä, mutta minulle tämä vapaus maistui. 

Muut vaihtarit käyttivät vaihto-opiskelun aikaa matkustelemiseen - he halusivat käydä Suomen eri paikkakuntien lisäksi Tukholmassa, Baltiassa ja Pietarissa. Heillä oli säästöt, kunnes me muut opiskelun ohessa menimme siivoamaanaan Viking Linen risteilyaluksien hyttejä. Kun sain rahat, lensin. Ensimmäinen lentoni oli Lontooseen ja olin silloin 20-vuotias. Siitä se lähti. Sairastuin reissaamisen tautiin.

Reissuista joogalomiin

Piti tietysti käydä Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa, ja Meksikossa. Eurooppa ei enää riittänyt. Rakastuin Kaakkois-Aasiaan. Upeat maisemat, upea ruoka, upeat muistot. Aloin viettää pidempiä jaksoja samassa paikassa. Joogasin Intiassa 2 viikkoa, seuraavana vuonna Thaimassa joogasin jo kuukauden ja sitä seuraavana jumiuduin Thaimaahankin jo 4 kuukaudeksi. Näin tulin kotiin hartiat rentoina vaikka kannoinkin rinkkaa. Näet, hartiat rentoutuvat kun päästää irti ja pudottaa taakan. Minä onnistuin noilla reissuilla pudottaa raskaan Neuvostoliiton arvomaailman taakan ja annoin itselleni luvan nautiskella ja päättää omasta elämästä. 29-vuotiaana minä vihdoinkin uskalsin muuttaa elämäni suuntaa. 

Rakastuin Kaakkois-Aasiaan. Upeat maisemat, upea ruoka, upeat muistot.

Maradevi yhdistää monia asioita joita rakastan. Eikä pelkästään Neuvostoliitto luo taakkoja ihmisten hartioihin vaan monen monet asiat ja elämämme haasteet. Siksi palan halusta kutsua Sinut mukaan Maradevin irtipäästämisen matkoihin, joissa hartioiden (ja monen muun kehosi paikan) rentoutumisen takaavat minun lempparit shaktajooga ja -hieronta.

Ylpeydellä esitän juuri varmistuneen vuoden 2019 joogamatkan Thaimaahan johon suuntaamme 30.1.2019. Lue lisää joogalomastamme!